Tänään on viikko takana tätä vhh-ruokavaliota. En ole edelleenkään nähnyt nälkää tai piinautunut herkkuhimosta. Ihme juttu!! Tälläkin hetkellä on vatsa just sopivasti täynnä, nautiskelin pekoniin käärittyä kanaa ja kermassa haudutettuja uunikasviksia sekä pienen palasen brie-juustoa. Ja voi että kun oli herrrrkullista!! Vallan nirvanaan vaivuin:)

Viikonloppuna olin vieraana häissä. Ruokapöytä oli loistavasti tähän ruokavalioon sopiva. Kakkua söin hieman enemmän kuin yhden palasen, mutta sellaista suklaamoussekakkua ei ole tehty vastutettavaksi. Punaviiniä nautin kaksi lasia ja “jokusen” muunkin drinksun sekä shotin kurkkuuni kumosin. Seuraavana päivänä olinkin kalpeana hiljaa ja möttöruualle oli tarvetta. Kovin pahaa oloa ei onneksi riesakseni tullut, mutta sellainen epämääräinen väsy ja heikotus. Vielä tänään maanantainakin oli aamusella hieman höperöolo, mutta nyt on taasen normi olotus.

Lueskelin äsken karppausopasta. Täytynee vielä uudemman kerran tavata sitä läpi ja pureskella lukemaansa ennen sen nielemistä. Ihan fiksuja ajatuksia se sisälsi ja voin tämän seitsemän vuorokauden perusteella sanoa, että nälkä on pysynyt poissa ja mikä tärkeintä, samoin se makeanhinku. Makeasta vierottuminen on itselleni se tärkein asia, samoin myös välipalojen napsiminen on poistunut kokonaan. Jollain tavalla olo on ollut kummallisen tasapainoinen, mahtaako johtua verensokerin tasapainoittumisesta? Ja unikin on ollut “tuhtia” enkä ole kesken yötä enään heräillyt. Se, onko tämä heräämättömyys hyvä juttu vai ei, on se kuitenkin jokseenkin julmaa herätä 15min ennen kellon soittoa luullen vanhasta tottumuksesta, että saa nukkua vielä jokusen tunnin.

Vaa’alle en ole vielä tohtinut nousta. Oppaan mukaan ja muutoinkin lukemani perusteella painin putoaminen alkaa miltei heti. Itse en tätä tohdi omien tuntemuksiei mukaan allekirjoittaa. Mitään yleisohjeistusta ei karppauksen ruokavalioon ole, vaan jokainen löytää kokeilujen kautta omat määrät proteiinia, hiilareita ja rasvoja. Olen päättänyt nyt aluksi mennä “mututuntumalla” ja katsoa mitä tuleman pitää. Ainakin tämä hyvä ja tasapainoinen ruokastressitön olo tukee intoani tähän ruokavalioon. Jos paino ei ala tippumaan, täytyy siirtyä ruoka-annoksien punnitsemiseen ja ravintoaineiden määrien laskemiseen. Hiilareiden pitäisi pysyä max. 20g ja proteiinia täysyisi saada 0,5-1,5/painokilo. Rasvaa on hyvä saada 70g-125g koosta riippuen. Kannattaa sovinnolla suosia ruoka-aineita, joissa hiiilareita on alle 5g/100g, myöskin hedelmät täytyy ainakin aluksi jättää pois. Niissä kun on paljon hedelmäsokeria, joka vaikuttaa voimakkaasti verensokeriin ja insuliiniin jne.

Kirjoitin äsken ensimmäisen kerran termin “ruokastressitön”. Tämä on varsin kuvaava termi kuluneelle viikolle. En ole kertaakaan stressannut syömisiäni, en ole ahnehtinut tai joutunut ottamaan kohta ruuan jälkeen jotain lisäpalanpainiketta. Olen selvinnyt hyvin kolmella aterialla (aamiainen, lounas, illallinen) enkä ole sokeria hinkunut (lukuun ottamatta häiden jälkeinen päivä, jolloin join yhden Dr Pepper-tölkin sekä En muista milloin viimeksi olisin näin valmiseinestä syönyt ja olo olikin sen jälkeen varsin epämiellyttävä. Karppauksessa on hyvää myös se, ettei valmiita eineksiä tule käytettyä vaan ruoka “jalostetaan” itse nautittavaksi perusruoka-aineista. Tällöin välttyy lisäaineilta ym. ylimääräisiltä lisukkeilta ja ruoka on varmasti tuoretta.

Näin ollen toinen karppausviikkoni käynnistyy hyvissä ja hyvällä tavalla rauhallisissa tunnelmissa. Pakkohan sille puntarille on kohta kivuta, jotta näkee onko tämä oikeasti totta tällaisenaan vaan täytyykö ryhytä viilaamaan annoksia. Vaikka joutuisinkin katsomaan tarkemmin mitä suuhuni laitan, ei tämä kuitenkaan tarkoita mahan kurinaa. Panostan vain enemmän tiettyihin ruoka-aineisiin, jotta pysyn hyväksi teoriaksi hyväksi todetuissa luvuissa. Ja kokeilun kautta tässä etenee, täytyy vain malttaa. Helpottavinta on tietää, että vaikka ei paino tippuisi, on ruokatottumukseni nyt paljon paremmat kuin kaksi viikkoa sitten. Tuolloin mätöin suuhuni mitä mieli halusi, verensokerit heittelivät ja ruokastressi oli jatkuvasti päällä. Ainakin olen saanut mielenrauhan ja vieroittanut itseni monesta ruokapaheesta ilman kiirastulta:)

Tänään alkoi uusi luku tässä yrittämisen maailmassani. Usean tuttavapiirini positiivisen kokemuksen innoittamana päätin aloittaa karppaamisen. Täytyy kyllä myöntää, etten oikein vieläkään usko että tämä suuntaus toimii, mutta kun lähipiirissä on useampia onnistujia niin täytyyhän sitä uskoa. Eri asia olisi, joku kaverin tädin kummin kaima olisi tietolähteenä…

Se, mikä tässä dieetissä on hyvää, on ruoka-annoksien koon vapaus. Voin syödä niin että napa ruskaa eikä tarvitse kituuttaa pienellä annoksella herkullisen ruuan edessä. Sehän Xtravaganzassa oli suurin haasteeni. Nyt on tärkeintä, että jätän pois viljavalmisteet (leipä, makaroni, pasta) ja riisin sekä makeat hedelmät. Ja mikä on ehdottomasti parasta on, että saan syödä juustoja ja juoda punaviiniä. Aivan loistavaa:) Toki kaikkea kohtuudella. Tänään aamusella nautiskelin partaäijä-jugusttia cashew-pähkinöiden ja kuivattujen karpaloiden kera (hyvää!!!), lounaaksi katkarapu-parmesan-feta -salaatin, iltapäivällä samaisen jugurttiannoksen (edelleen hyvää!!) ja illalliseksi lohi-mozzarella -salaatin smetanakastikkeella. Kertaakaan ei ole ollut nälkä eikä ole tehnyt namua mieli. Tässä samalla juopottelen puhdistuskuuria, jolla saisin kuonat liikkeelle.

Eniten tässä mietityttää kolesterolin nousu. En kuitenkaan aio käristää kaikkia ruokia tuhdissa rasvassa vaan pidän jonkun kohtuuden. Karppaus vaatii kieltämättä paljon opettelua, mutta onneksi netistä saa paljon tietoa. Reseptejä löytyy vaikka millä mitalla ja ne ovat jopa herkullisia. Ainakin tässä ruokavaliossa on mukana makuja ja koostumuksia. Facebookissa on aivan loistava kappausryhmä, siellä riittää intoa ja iloa sekä oivallisia vinkkejä. Mitä sitä onkaan tehty ennen internetaikaa…? Tätä suuntausta ei omaksuta yhdessä yhdesä yössä vaan tähän kasvetaan. Ehkäpä tässä parhaillani opettelen uudenlaista ruokatottumusta. Karppauksestahan sanotaan, että se on elämäntapa. Noin kunnianhimoista tavoitetta ei itselläni suinkaan ole, kahtelen kuinka tämä lähtee tästä sujumaan. Mitä olen lukenut karppaajien kokemuksia, tulee hiilihydraattien pois jättämistestä todella hyvä olo. Lisäksi kun ruokavaliosta karsiin pois kaikki teollisettuotteet, jää pois samalla paljon lisäaineita.

Aivan tasa-arvoisessa asemassa tässä uudessa alussa on liikunta. Kävinkin eilen ostamassa sukset! En ole ollut ladulla noin 20 vuoteen ja tänään olin. Jestas. Kuinka sitä voikaan hikoilla niin kovasti -8 asteen pakkasessa? En ymmärrä. Suuntasin golfkentän ladulle, jonka tiesin olevan hyvässä kunnossa ja maasto on tuttua eli en halunnut humpsahtaa pöpelikköön äkkikurveissa. Kuinkas se meni? Noooh… Pääsin samaan pisteeseen mistä lähdin liikkeelle:) Se oli jo saavutus. Tekniikka oli aivan hukassa, hyydyin jokaisen pienenkin kinkaman alle ja jokunen ärräpää livahti ilmoille, mutta mukavaahan se oli. Onneksi oli pimeää ja vain vähän muita hiihtäjiä, niin sain rauhassa äheltää ladulla. Kaunista katseltavaa se ei ollut, mutta varmastikin hupaisaa:) Tästä se lähtee. Nyt ovat reidet ja hartiat hellinä, saas nähdä mikä on huomenna olo. Oli kyllä aivan mahtava sää hiihtää: sopivasti pakkasta, puhdas lumi ja miltei täysi kuutamo pilvettömällä taivaalla. Me like!

Suunnitelmissani ei ole ottaa tästä uudesta alusta suuria paineita. Pakkohan tässä on sisäistää, ettei muutoksia tule hetkessä. Tämä on pitkä polku kuljettavaksi, sitä ei juoksemalla taivalleta. Mutta pääasia on, että koko ajan pysyy edes pienessä liikkeessä ja tekee oikeita valintoja matkan varrella. Aina ei suju niin kuin Strömsössä, mutta nou worries, siitä vain eteenpäin sanoi mummo lumessa ja meikäläinen suksilla:)

Ja prosessi tässä muodossa on tuhkattu ja tuuleen heitetty. Mutta ei hätiä, uusälkeen suunnitelma on laadittu. Aloitankin nyt uuden sivun niin täällä blogissani kuin omassa projektissani. Jännää ja innostavaa, mutta myös hieman pelotavaa kuinka tällä kertaa käy. Mutta aion kuuseen kurkottaa enkä sen jälkeen meinaa katajiin kapsahtaa vaan astun arvokkaasti alas neulasten seasta jos niikseen tulee:)

Istuskelin tänään infrapunasaunassa bodypumpin jälkeen ja tuumailin miksi blogitteluni on vähentynyt näin huimasti. Pääsyin siihen lopputulokseen, että onnistumisen kokemuksista on paljon helpompi kirjoittaa kuin epäonnistumisista. Hassua, mutta ymmärrettävää.

Kun kirjoitan, asia tavallaan konkretisoituu. Ja omia epäonnistumisia on aina vaikea katsoa suoraan ytimeen. Näin on minulle käynyt.

En pidä itseäni kuitenkaan ihan täysin luuserina, vaikka paino onkin jumittanut samoissa lukemissa koko puolivauhdin ajan. Täytyy myöntää, että vanhat tottumukset ovat vaarallisen lähellä ja kaikki suunnitelmat eivät ole toteutuneet niinkuin Strömsössä. Olen syönyt karkkia ja jäätelöä, nauttinut alkoholia, syönyt Mäkkärin aterian, en ole punninnut ruokiani, en ole syötnyt ohjeistuksen mukaan, en ole liikkunut riittävästi ja mielenlujuuteni on heiketynyt huomattavasti. Tässä suurin osa “synneistäni”.

Eniten tässä epävakaassa tilaneessa stressaa se, että koen huonoa omaa tuntoa lähes koko ajan siitä, etten voi enkä kykene noudattamaan ruokaohjeistuksia. Miksi se onkaan niin hankalaa? Tämä kaikki olisi niin paljon helpompaa mikäli söisin kuten pitääkin ja paino tippuisi. Mutta ei. Raivostutavaa. Eniten ahdistaa oman mielenlujuuden, sisukkuuden ja toivoitteellisuuden rappeutuminen. Oma henkinen vastutuskykyni on pahasti luhistunut enkä tykkää tästä laisinkaan. Olen heikko ja se on nyt myönnettävä.

Eilen oli ryhmämme liikuntatunti ja kun juttelin tunnin jälkeen kanssalaihduttajieni kanssa tajusin, että alun sisukkuus on poissa. Tavallaan kärsin turnausväsymyksestä ja prosessin intensiteetti on kadonnut. Asiaan varmasti vaikuttaa osaltaan myös se, että paino on täysin jumissa ja olen paniikissa vanhojen tottumuksien kummitellessa nurkan takana. Fokukseni on kadonnut, tai oikeastaan pahasti ruostunut. Edelleen toivon saavuttavani tavoitepainoni, mutta nyt se tuntuu olevan viidakon, rämeen, valtameren ja vuoriston takana enkä tiedä, onko minulla voimia ja sisua taivaltaa sinne asti ylittäen vastaan tulevat haasteet.

Hulluintahan tässä on se, että se ON mahdollista! Jos vain tekisin niinkuin pitääkin: syön ohjeiden mukaan, liikun riittävästi ja jos en salille jaksa lähteä niin ainakin köpöttelisin 30 minuutin lenkin, vastustaisin houkutuksia ja näkisin mieliteon yli. Tiedostan kaiken mitä teen väärin ja oma voimattomuus lannistaa. Tämä on tavallaan oravanpyörä joka porautuu yhä syvemmälle heikkouden maaperään. Tiedän kuinka siitä pääsisin hyppäämään pois, mutta jokin pitää minut kyydissä ja tiedän mihin tämä kyyti päättyy.

Maanantaina tein jopa päätöksen, että siirryn takaisin täysvauhdille. Tätä ajatusta ohjaajani ei varmastikaan hyväksyisi. Noh, tämä päätös kesti lounasaikaan asti. Tyypillinen esimerkki heikkoudestani: saan hetken mielenrauhan hyvästä päätöksestäni joka vie kohti tavoitetta, mutta mielihalu kumoaa päätökseni samantien. Lopputuloksena on harmitus omasta heikkoudesta ja lannistuminen. Tämä on ehkä hieman jyrkkä esimerkki, mutta vastaavaa tapahtuu aivan liian usein. Jos tiedän kodissamme olevan jotain herkkua, kiellän sen hetkeksi mutta kuitenkin lankean houkutukseen. Ja jälkikäteen olo aina yhtä kehno.

Syy siihen, miksi ajattelin siirtyö takaisin täysvauhdille oli se, että silloin prosessin eteenpäin vieminen oli yksiselitteistä Söin kolme pussia päivässä ja siinä se. Toki tuolloinkin tuli hetkiä, jolloin täytyi pitää itsensä kurissa, mutten joutunut neuvottelemaan itseni kanssa. Tuolloin ei ollut vaihtoehtoja, nyt on. Tai oikeastaan niitä ei pitäisi olla nytkään, onhan ruokaohjeet yksiselitteiset, mutta kuitenkin voin itse päättää kuinka paljon syön, mitä syön ja milloin syön vai syönkö ollenkaan.

Todellinen haaste on juuri tämä, jonka kanssa painin: Saada tämä osa-alue tasapainoon, tätä minun pitää harjoitella ja omaksua fiksut ruokailutottumukset. Tiedän siis mitä on tehtävä ja tiedän mitä hyvää siitä seuraa. Nyt ei auta muuta kuin keskustella hasraasti ja ansiokkaasti itseni kanssa. Minä päätän, minulla itselläni on valta muutokseen ja teen tämän itseni vuoksi. Tiedän, että on pakko tehdä perustavanlaatuinen päätös joko heittää tumput nurkkaan tai ryhdistäytyä uudelleen, tämä välitila tekee pahaa. Ensimmäinen vaihtoehto ei tule kysymykseen, joten valitsen jälkimmäisen.

Huh, tekipä hyvää ruotia tätä asiaa. Vaikka aluksi mainitsinkin että epäonnistumisesta on hankala kirjoittaa, pakottaa olemaan itselleni rehellinen. Jatkan siis mietiskelyä, laitan aikomuksen toteutukseen ja haen niskalenkkiotetta itsestäni.

Olin tänään pitkästä aikaa salilla xtravaganzan ryhmän seurassa, vuorossa oli jumppa. Edellisestä mukanaolostani onko vierähtänyt useampi viikko, kiitos lentsun.

Kummasti sain lisää voimaa ja energiaa:) Eräs ryhmäläinen on pudottanut 10 viikossa miltei 25 kiloa, hän sinnitteli koko ajan täysvauhdilla. Mahtava suoritus!! Itselläni paino on pysynyt samoissa lukemissa kuin kaksi viikkoa sitten eli muutamasta herkkupäivästä huolimatta olen saanut pidettyä painon vakiona. Huh.

Tämän päiväinen jumppa teki hyvää ja huomenna bodypumppiin. Suuresti on harmittanut viime viikkoinen matalasuhdanne prosessini suhteen. Mutta turha on nyt murehtia mennyttä, nyt täytyypi keskittyä tulevaan. Kummasti “kohtalon tovereista” saa voimaa, enerfiaa ja uutta tsemppiä. Kukin ymmärtää toisten taistelun ja haasteet, lankeamukset ja saavutukset.

Josko saisin nipistettyä hieman yli kolme kiloa niin sitten päätyisin uudelle kymmenykselle. Tämä on seuraava tavoite!

Oivoi, nyt muutaman viikon on ollut projektissani hieman laskusuhdannetta:/ Mitään dramaattista ei ole suinkaan tapahtunut, vain pieniä lipsumsia ja ehkä turhankin useasti. Muutama vanha tapa on nostanut päätänsä

Ruokailurytmi: Aamupala tulee nautittua ohjeiden mukaan, samoin lounas ja illallinen. Kolme näiden väliin jäävää ateriaa ei vain tunnu onnistuvan. On kovin vaikea a. sisäistää pusseja kaiken jo nauttiman määrän jälkeen b. kuusi kertaa päivässä syöminen tuntuu haasteelliselta

Ruokamäärä: Lautasmallin noudattaminen on todella hankalaa. Pitäisi siis syödä nyrkin kokoinen annos jotain lihaa/kalaa ym. proteiinin lähdettä, nyrkin kokoinen annos lämpimiä vihanneksia (kolmea eri väriä) ja kämmenen kokoinen annos salaattia. Itse syön ehkä liiankin suuren annoksen salaattia ja lihaa, mutta nuo vihannekset jäävät usein tekemättä

Veden juonti: Edelleen täytyisi juoda noin 2litraa vettä päivässä. Arkisin vettä tulee nautittua töissä (tulut rutiiniksi), mutta kotosalla iltaisin tai viikonloppuisin ei vettä tule nautittu

“Oikeutetut lipsumiset”: Nyt useana viikonloppuna on ollut jotain sos.tapahtumaa johon on liittynyt ruokaa. Tällöin syöminen ei ole noudattanut sallittua, mutta en ole onneksi ylilyönteihinkään juuri sortunut.

Flunssa ja surkeus: Kun olo on kurja, tarvitsee mieli voimakkaasti tuttua lohtua eli herkkuja. Roskaruokaan en ole onneksi langennut, juomaksi on tullut Coca Cola Zero, mutta kurkkukipuun vastalääkkeeksi tuli valittua turkinpippuri-karkkeja. Muutoinkin mieli halajaa jotain säälimuonaa ja lankeaminen on tullut kieltämättä helpommaksi kun muutaman kerran niin on käynyt

Liikkuminen: Meinaa mieli sortua tässäkin tai oikeastaan teksyiden hyväksymiseen on tullut matalampi aste. Toisaalta flunssa on verottanut paljon innostusta ja auton puuttuminen samoin.

Kuinka nyt eteenpäin?

Ruokailurytmi ja ruokamäärä: Täytyy ryhtyä syömään oikeasti niitä pussukoita, vaikka ne pahasti tökkivätkin. Saattaa olla että tällä hetkellä en saa riittävästi energiaa, tai ainakaan en saa sitä oikeista lähteistä, jotta painonu jatkaisi putoamistaan. Salaatti- ja ruoka-annokset on pidettävä oikeanlaisia, jotta oikeasti tapahtuu jotain edistustä. Nyt olen jämähtänyt näihin lukemiin, mutta onneksi painoa ei ole tullut lisää.

Liikkuminen: Jahka flunssasta tokenen, alan taasen käydä ahkerammin salilla. Liikunta tekee hyvää ja on oikeasti mukavaa, turha sitä on vältellä.

Painostani vielä… Putoaminen on tyssännyt täysin ja tiedän tarkalleen miksi: En noudata selkeitä ohjeista. Ryhmän vetäjämme lupasi, että paino tippuu takuuvarmasti kunhan teemme ohjeiden mukaan. Näin en ole toiminut ja tässä yksikertainen sekä selkeä syy. Olen siis langennut samaan ansaan kuin ennenkin: Tiedän mitä täytyy tehdä, mutten siirrä tietoa käytännön toteutukseen.

Tiedän, että focukseni on hämärtynyt. Olen tavallaan välitilassa: En koe tyydytystä etenimisestäni enkä koe tyydytystä sisäistämistäni aterioista. Täytyisi varmastikin kaivaa esille se henkisen valmennuksen CD, ja kuunnella sitä. Ties vaikka se oikeasti toimisikin, vaikka ajatuksena tuntuu hassulta. Useat xtravaganzaajat ovat kokeneet sen suureksi avuksi, joten miksikäs ei?

Nyt täytyy löytää taasen rytmi ja kiristää löystynyt itsekuri. Jos nyt repsahdan, kaikki on ollut turhaa ja itseharmitus tulisi olemaan aivan kamala. Jos jo näiden n. 7 kilon tiputtaminen tuntuu näin onnekkaalta, niin miltä tuntuu 10 lisäkilon pudottaminen? Sitä en saa koskaan tietää, mikäli en sitä toteuta!!

Ensiavuksi taidan lueskella hieman vanhoja kirjoituksiani, jotta löydän hiipuneen kipinän:) Kentele, minähän en luovuta!!! Olen itse itselleni pahin uhka ja vihollinen tämän projektin onnistumisessa. Nyt taasen sisu esille ja puskemaan eteenpäin.

Edellisestä päivityksestä on aikaa miltei viikko. Uskomatonta kuinka vauhdikkaasti aika kuluu! Kulunut viikko on ollut varsin oivallinen, paheilta en ole kuitenkaan välttynyt - työpaikan syyspäivän houkutukset veivät mennessään. Muutoin ruoka on pysynyt kevyenä, mutta annoskokoja on todella hankala pitää kurissa.

Perusperiaate on se, että nytkillinen lihaa/kanaa/kalaa ym, protskun lähdettä, toinen nyrkillinen lämpimiä vihanneksia ja kämmenellinen salaattia. Salaatin koon pitäminen pienennä on miltei ylivoimasta: vähän kurkkua, vähän tomaattia, vähän sipulia, vähän vihreää salaattia, vähän kikherneitä ja lopputuloksena on helposti paljon kaikkea vähää. Ja kun mukaan laittaa nyrkillisen esim. kanaa ja pienesti raejuustoa niin kaukalo on valmis. Tämä asia vaatii ehdottomasti totuttelua!

Ruokavalion pitäminen kevyenä ei ole tuottanut laisinkaan ongelmaa (pois lukien tuo paheellinen perjantai ja lauantaiaamun ennaltaehkäisy). Onneksi työpaikan vieressä on kauppa todella hyvän salaattipöydän kera. Aamurahkat ja mustikat saa otettua samalla mukaan. Kaiken voi maksaa lounareilla, kätevää! Kotosalla ruokapolitiikka ei aiheuta ongelmia. Syön samaa perusainesta (kala, kana, liha) avomieheni kanssa ja itse höystän annoksen salaatilla sekä vihanneksilla, avomies vastaavasti jollain itselleen mieleisellä lisukkeella. Sunnuntaina tei ison annoksen uunivihanneksia ja lohta, kyytipojaksi valkosipulista kevytkermaliikastiketta. AI että oli hyvää!! Täytyypä kirjoitella hyviä kevyitä ateriakokemuksia tänne blogiin ylös, niin vähitellen niistä kertyy oivallinen ideapankki, johon turvautua jos ei keksi mitä kokkailisi.

Pakkohan tuosta perjantaista on kirjoitella… Tiedossa oli siis työpaikan syyspäivä, ohjelmassa golfrangella palloon tähtäämistä ja tämän jälkeen yhdessä syömään. Olin päättänyt, että pitäydyn terveellisissä valinnoissa, mutta niin ei todellakaan käynyt. Tein yhden valinnan kerrallaan ja lopulta olinkin jo ehdottomasti menettänyt pelin, Tavallaan heitin hanskat tiskiin ja päätin nauttia päivästä kaikilla aisteilla. Nyt voin sanoa, että se kannatti! valkosuklaa-mansikka magnum oli taivaallista, samoin Herrahakkarais -limu. Kolmen ruokalajin illallinen oli niiiin taivaallinen kokemus: alkupalaksi vuohenjuustosalaattia, pääruuaksi nieriää kauden vihanneksilla ja jälkiruuaksi suklaa-laavakakku. WAU. Ja kyytipojaksi laadukasta punaviiniä enemmäin kuin yksi lasillinen. Ravintolasta matka jatkui Storyvilleen. Siellä tuli nautitta siideriä, joka ei oikein uponnut, ja elämäni kailleimman 11 euron caipiroskan, joka ei myöskään oikein uponnut. Päädyimme lopulta aseman vieressä olevaan Valtavaan ja siellä napsut upposivat ja sidukka samoin. Kumma kyllä tämän alkoholimäärän jälkeen en tuntenut olevani mitenkään erityisen tuhdissa huppelissa. Olisin voinut kuvitella tilanteen olevan aivan päinvastainen… Noh, onneksi ei ollut, jotta kehtasin tänään itseni työpaikalle raahata:) Eikä tässä vielä kaikki: kotimatkalla kurvasin pitserian kautta, täytyihän sitä saada ennaltaehkäisyä seuraavaa aamua ajatellen. Pitsaa en tosin syönyt juuri lainkaan, taisi väsy tulla.

Lauantaina kun heräilin, olo oli yllättävän fressi. Onneksi näin oli, koska vuorossa oli perunannostotalkoot. Päätin rientää pellolle mahdollisimman pikaisesti, jotta selviän kuokkimisesta viimeisten höyryjen voimalla:) Tämäkin ihmetytti - koko ruljanssi sujui ongelmitta, mitä nyt hiloilin kuin jumpassa olisin ollut.

Lauantai meni hieman suuntalinjoja hakien, mutta liikunnan osalta perunapelto teki tehtävänsä:) Mikään täm’n prosessin aikainen jumppa ei ole saanut aikaan samanlaista kipua takareisissä. Jestas on kävely on kivuliasta, puhumattakaan vessanpöntölle istumisesta:)

Sunnuntai menikin hyvin ja kevyt linja jatkui. Öööö… pääosin. Merkkipäivänäni johdosta leivoin suklaakakun, mutta en sitä suinkaan ahminut hirmuisia palasia. Pari maistiaista napostelin, muutoin jätin sen tuhoamisen muiden vastuulle.

Nyt alkoi uusi viikko ja tiedän että arkena ruokatasapainoa on helpompi pitää yllä. Ja kun energiaa on enemmän, tuntuu arki muutoinkin helpommalta ja aktiivisemmalta. Tuleva lauantaina on tiedossa serkkutytön häät. Kuskin roolin itselleni otin, joten tiedän pysyväni alkoholista erossa. Ruuan kanssa täytynee olla tarkka, mutta salaattipitoisella lautasella olen päättänyt ottaa homman haltuun.

Päätös on tehty, siirryn puolivauhtiin siirtymävaiheen kautta. Hieman tämä “luovuttaminen” harmittaa, mutta hyvä näin. Nythän alkaa se vaikein vaihe eli päätän itse mitä suuhuni laitan ja missä määrin. Nyt ei pelkkä tieto riitä, vaan nyt on kyse teoista ja valinnoista.

Söin äsken keitettyä kanamunaa ja se maistui niin hyvältä. Tässä siirtymävaihteen yksi variaatio:

Aamu: 1dl rahkaa ja ½ marjoja sekä ½tl pellavansiemeniä.

Välipala: pussukka

Lounas: kahvilautasellinen, jossa puolet prot.pitoista ruokaa ja puolet vesipitoisia kasviksia.

Välipala: pussukka

Päivällinen: kahvilautasellinen, jossa puolet prot.pitoista ruokaa ja puolet vesipitoisia kasviksia.

Iltapala: pussukka

Ensimmäisenä päivänä siirtymässä käytän kahvilautasta, 2 ja 3 päivänä voin ottaa käyttööni leipälautasen ja 4 päivästä eteenpäin xtravaganza lautasmalli (nyrkillinen lihaa/kanaa/kalaa/äyriäisiä, nyrkillinen vihanneksia (kolme väriä) ja kämmenellinen salaattia).

En saa syödä

• Riisiä
• Viljatuotteita (yksi poikkeus)
• Makaroonit/pastat
• Peruna
• Hedelmät (yksi poikkeus)
• Maitotuotteet (muutama poikkeus)

Tänään on ollut jälleen kurja päivä, on nälättänyt ja kovin kylmäkin on ollut. Johtuuko tämä ketoositilan hakemisesta viikonloppuisen repsahduksen jälkeen vai onko kenties lentsu tulossa? Tiedä sitä.

Vakavissani mietin josko siirtyisin puolivauhdille. Kävin tänään puntarissani ja nyt on 9 kiloa lähtenyt. Tosin vaaka ei ole tämä “virallinen” vaaka, joten heittoa saattaa olla. Miten perustelen tätä mahdollista siirtymistä:

• Pussien sisäistäminen on käynyt haasteelliseksi eikä maut enään tästä käännyt parempaan suuntaan
• Hormonit taitavat olla sekaisin, kk-kierto päätti sitten jäädä ½ lyhyemmäksi vaikka tämä ei käytänössä voi olla mitenkään mahdollista.
• En enää nauti tästä kietäytymisen tunteesta, koen tarvitsevani oikeaa ravintoa, jota voi pureskella ja joka maistuu joltakin
• Voisin jaksaa paremmin liikkua enkä olisi näin väsynyt jos saisin enemmän energiaa
• Tahdon alkaa opettelemaan normaalia ruokavaliota, tosin haasteellista sekin on.
• Voin päästä hyviin tuloksiin puolivauhdillakin. Jos saisin pudotettua esim. 500/viikko, putoaa paino tällöin 2 kg/vko. 10 kilon putoaminen veisi 5kk. Tämä tosin menee yli tavoitepäiväni…